Tämä on monitahoinen asia mitä näen ja kuulen.
Näen valtavan tiili- tai betoniseinän, niin kuin
jossain suuressa patorakennelmassa on. Siihen alkaa muodostua säröjä…
… Kun siihen alkaa muodostua säröjä, ja näen ja kuulen, miten se rapisee ja murtuu
murtuu murenee ja hajoaa… En vielä tiedä mikä se on. Onko se vihollisen linnoitus vai
onko tämän maailman rakenteet vai mikä. Kyselen ja kyselen…
Sitten mieleeni nousee kaksi asiaa.
Ensimmäinen on Jesajan 58. luku, joka on koko Kristuksen ruumille kutsu pyhyyteen, palvontaan ja Pyhän Hengen yhteyteen, josta seuraa sydämen muutos, josta edelleen seuraa halkeamien umpeen muuraus. Nyt uskovien rakennelmat, seurakuntarakennelma, on se seinä ja se pato murtuu ja murtuu, koska on liikaa eripuraa ja sormella osoittelua ja kaikkea mikä hajottaa eikä rakenna. Jumalan yhteyden ja läsnäolon etsiminen tuo rakkauden ja yhteyden. Jos rakenteiden murentaminen loppuu, tulee eheys. Mutta onko enää aikaa? Herra yksin sen tietää.
(1Joh. 4:16-17)
Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
Mutta… edelleen, se toinen murenemisesta nouseva asia.
Vaikka uskovainen olisi halkeamain umpeenmuuraaja, olemme tulleet aikaan, jossa maailman rakennelmat sortuvat.
Kuulen sitä murenevaa ääntä kun suuret lohkareet irtoavat ja vyöryvät alas.
Tämän maailman rakenteet huojuvat ja sortuvat.
Kun pato lopulta murtuu sitä ei voi pysäyttää, se sortuu.
Kaaos, maailman kaaos. Petos ja tuomio.
Kaikki tapahtuu kerralla ja valtavalla rytinällä.
Kaaoksen jälkeen yleensä seuraa syvä hiljaisuus…
Mutta todellista rauhaa ei suoda vasta ennen kuin oikea Rauhan Ruhtinas saapuu…
Olemme nyt sortumisen kynnyksellä, jossa tuhoutuvat turhat turvat.
Kohta ryskää...
(Nah. 1:6-9)
Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä. Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat. Mutta paisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta; ja vihamiehiänsä hän ahdistaa pimeydellä. Mitä teillä on mielessä Herraa vastaan? Lopun hän tekee: ei nouse ahdistus kahta kertaa.
(Ps. 33:8-22)
Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat. Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty. Herra särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. Mutta Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun. Autuas se kansa, jonka Jumala Herra on, se kansa, jonka hän on perinnöksensä valinnut! Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa. Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa. Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys. Katso, Herran silmä valvoo niitä, jotka häntä pelkäävät ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa, pelastaaksensa heidän sielunsa kuolemasta, elättääksensä heitä nälän aikana. Meidän sielumme odottaa Herraa, hän on meidän apumme ja kilpemme. Sillä hänessä iloitsee meidän sydämemme, me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun.
(Tallennettu myös Totuusseerumia Extrat puolelle.)
