On hyvää arvostelua ja sekä huonoa arvostelua. Hyvä arvostelu on hyvän esille tuomista tai totuuden ja vääryyden paljastamista. Sitten on pahaa arvostelua, mikä on verrattavissa panetteluun.

Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. (Luuk. 6:43-45)

Mitä on paha arvostelu?

	Synonyymit: ARVOSTELLA => antaa arvosanoja, antaa arvosana, korjata, arvioida, tuomita, arvottaa, nuhdella, kritisoida, moittia, soimata, ojentaa, tyrmätä, repostella, arvostella ankarasti, panna jk jkn syyksi, syyttää, valittaa, kiusata jkta, kirjoittaa arvostelu, hyökätä, piirittää, käydä kimppuun, käydä päälle, nälviä, piikitellä, pilkata, olettaa, miettiä, kritikoida, arvostaa, kirjoitella, puhutella, kyseenalaistaa, pisteittää, suomia, teilata, tutkia, kommentoida, leimata.

Jeesus paljastaa totuuden

Matteuksen 23. luvussa Jeesus arvostelee todella kovin sanoin kirjanoppineita, mutta kyse on siitä, että hän paljastaa heidän väärän asenteensa, Hän paljastaa totuuden. Totuus on aina totuus. Jeesus ei puhu heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, vaan heidän teoistaan ja asenteistaan. Ja heidän tekonsa ja asenteensa perustui itsekkyyteen ja ylpeyteen omasta asemastaan, jolla he tarrasivat valtaan ja rahaan.

Ja opettaessaan hän sanoi: “Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion.” (Mark. 12:38-40) (Matt.23. luku)

Arvostelua on monenlaista

Muiden ihmisten negatiivinen arvosteleminen mielessään ja ääneen puhutuilla sanoilla paljastaa asenteita, joita arvostelijalla on. Se voi olla opittua tai luontaista käytöstä. Muita negatiivisesti arvosteleva ihminen pyrkii lähinnä pönkittämään omaa itsetuntoaan ja nostamaan siten omaa arvoaan omissa sekä muiden silmissä sen henkilön kustannuksella, jota hän arvostelee. Jonkun mielestä hänellä on oikeus arvostella muita esimerkiksi, jos joku on toisen mielestä ns. tyylitajuton, vaikka muodin suhteen tai hän on ulkonaisesti nukkavieru, liian lihava, liian laiha, liian vanha tai nuori, ruma, tyhmä, saita, köyhä, rikas tai milloin mitäkin. Mutta mitä Raamattu kertoo tällaisesta muiden ihmisten arvottamisesta ja repostelusta?

Vääränlainen arvosteleminen menee henkilökohtaisuuksiin

Väärä arvosteleminen on sitä, että mennään henkilökohtaisuuksiin, jossa arvostellaan toisen ihmisen ulkonaisia ominaisuuksia. Eikö Luoja ole hänetkin luonut?

Ihminen ei aina voi elämälleen mitään eikä ulkonaiselle olemukselleen mitään, vaikka joskus kuinka haluaisi. Meidän on elettävä siinä kehossa mikä meillä on, sekä tultava toimeen niillä varoilla mitä meillä on, sekä asuttava siellä missä voimme jne. Meillä ei ole oikeutta Jumalan näkökulmasta, repostella ketään henkilökohtaisista asioista ja olosuhteista.

Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.“ (Matt. 12:35-37)

Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen", niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?

Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?

Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?

Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. (Jaak. 2:1-10)

Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa. (Ps. 33:13-15)

Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit - milloin te tulette järkiinne? Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi? (Ps. 94:8-9)

Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,

ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra." (1. Kor. 1:26-31)

Efesolaiskirjeen kohta 4:29 kehottaa:
“puhumaan ainoastaan sellaista, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.”

Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa. (Jaak. 3:2)

Mutta monenmoisten tilanteiden ja erehdysten läpi jokainen joutuu menemään, kasvaakseen siihen mittaan mihin on tarkoitettu.