Jumala edessä kokee Jumalan pelkoa eli suurta kunnioitusta, mikä on siis ihan eri asia kuin olosuhteiden pelko.
Elämän edessä joutuu joskus kokemaan inhimillistä pelkoa ja ahdistusta. Uskovat eivät ole mitään yli ihmisiä. Ei Jeesuskaan ollut ihmisenä ylivertainen kipuihin ja kärsimyksiin nähden. Jeesuskin hikoili tuskassaan verta ja pyysi Isältä, että jos mahdollista ota pois tämä malja… ahdisti ja pelotti. … Silti hän oli ahdistuksessaan ja pelossaan rohkea ja meni läpi sen kaiken.
Paavali kirjoittaa heikkoudesta korinttolaisille:
”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,” (Jumalan edessä heikko) (1. Korittolaiskirje 2:3)
”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.” (2. Korittolaiskirje 1:8-9)
”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.” (2. Korittolaiskirje 6:3-10 )
“Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.“ ( 2. Kor. 12:9)
