Joillekin ihmisille on yllättävän helppoa arvostella loputtomasti muita ja sanoa että tuo ihminen on liian sitä ja liian tätä tai tuon ihmisen opetukset ovat liian sitä tai liian tuota ja kaikki sen puheita seuraavatkin menevät varmasti eksytykseen. Elävätkö arvostelijat niin sanotusti arvostelun hengestä? Eli saavatko he itselleen voimaa arvostelun tuomasta voiman tunteesta?

Puhumalla ikävään sävyyn lähimmäisistään ihminen aina nostaa itseään. Joillain on vaan niin huono itsetunto, että he tarvitsevat sen pönkittämiseen aina niitä, joita voi jotenkin mollata että saa tuntea olevansa parempi ihminen kuin nuo toiset.

Pätemisen tarve perustuu huomion hakemiseen ja huomatuksi tulemisen tarpeeseen, mikä nousee huonosta itsetunnosta. Muiden mollaaja myös tarvitsee niitä alamaisia, jotka kumartelevat ja mielistelevät hänelle eli hän kaipaa itselleen henkisiä alamaisia voidakseen tuntea heidän kauttaan mielihyvää omasta paremmuudestaan.

Hän on korottanut itsensä asemaan, josta tulee lopulta pakkomielle ylläpitää. Jos ympäriltä ei kuulu säännöllisesti alamaisten hurraa huutoja, hänen on pakko taas jotenkin alkaa osoittaa olevansa muita viisaampi saadakseen suosiota osakseen ja ”tyhmempien, huonompien, eksyneitten tai muiden tallattavien” mollaaminen jatkuu.

Kuvainnollisesti tämä itse itsensä asemaansa kruunannut henkilö ei näe oman kruununsa olevan ihan ruosteessa.

——-

”Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: “Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”” (Luukas 18:9-14 )