Uusi elämä virtaa niihin pimeän talven jälkeen ja saa ne kurkottamaan yhä enemmän kohti valoa. Valo on elämän lähde.

“Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: “Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” [Joh. 8:12]

“Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. “[Joh. 1:4-5]

Myös uskovaisen elämässä Jumalan valon määrä sanelee elinvoimaisuutta. Jos katseemme on kiinnittyneenä Jeesukseen, saamme riittävästi valoa ja voimaa elää ja kasvaa hänessä päästäksemme yli esteiden, päämääränä tuottaa hyvää hedelmää ja satoa.

[Luuk. 6:43-45] 43.Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; 44.sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. 45.Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Jos kasvi jää varjoon tai pimeään, se vaikuttaa sen kasvuun ja aiheuttaa sille vähintäänkin puutostilan. Siirsin pihalla ämpäriä toiseen paikkaan ja totesin että sen alle jääneet kasvit eivät olleet saaneet valoa, niinpä ne olivat jääneet miltei värittömiksi, koska auringon valo saa niissä aikaan terveen lehtivihreän muodostumisen, mutta ilman sitä ne olivat haaleita ja surkean oloisia. Toiset niistä taimista olivat vain kasvaneet pitkää ja honteloa vartta vailla päämäärää. Näiden kasvien elämä oli vääristynyt vailla auringon valoa. Vaikka kasvi olisi lajiltaan kuinka kaunis ruusu tahansa, ja vaikka sillä olisi multaa ja vettä, se ei silti pysty tuottamaan kukkia ilman auringon valoa.

Hebrealaiskirje 1:3 sanoo, että Jeesus on Isän Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja 2. Kor. 3: 18. “Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. “

Hebrealaiskirjeen 12. luvussa kehotetaan olemaan kestäviä uskossa ja pitämään katse kiinnitettynä, Jeesukseen, sekä ajattelemaan häntä ja hänen kärsimyksiään että emme väsyisi ja menettäisi toivoamme. (Hebr.12:1-3)

Kuten kasvien, jotka kurkottelevat kohti valoa, uskovaisen hengellisen elämän kasvusuunta kallistuu siihen suuntaan mihin hän katsoo. Jos hän katsoo maailman suuntaan, niin hän kasvaa kohti maailmaa, jos hän katselee kukkaroonsa ja etsii sitä miten sen voisi saada täyttymään niin hän kasvaa kohti mammonaa. Jos uskova kiinnittää katseensa olosuhteisiinsa ja alkaa murehtia kaikkea hänen kasvunsa pysähtyy kuin ämpärin alla olevilla taimilla. Se millaisessa valossa uskova kasvaa vaikuttaa hänen olemukseensa ja elämäänsä. Jos uskova katsoo Jeesukseen, hän alkaa säteillä sitä samaa lämpöä ja valoa kuin Jeesus ja hän kasvaa kohti kirkkautta.

(2. Kor. 4: 6-7.) “Sillä Jumala, joka sanoi: “Loistakoon valkeus pimeydestä”, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.“