On olemassa vain yksi lauma lampaita Kristuksessa
että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. (Joh. 17:21-23)
Uskovien seurakunnissa on aina vaan, vuodesta toiseen, outoa sisäänpäin lämpiämistä. Ei nähdä yhteistä päämäärää, ei käsitetä uskovien yhteyden merkitystä, ei siis nähdä omaa nenäänsä pidemmälle.
Olen aina yhteiskristillisellä periaatteella toiminut eri uskovien yhteyksissä ilman raja-aitoja, koska se yhdistää ja on antoisaa ja sitä on karsastettu ja siitä on jopa nuhdeltukin, niinpä olen tähän ilmiöön törmännyt monestikin vuosien varrella.
”Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette. Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin. Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” (Matteus 10:11-16)
Kun joku ottaa vastaan ne, jotka tulevat Jeesuksen nimessä ja rukouksen ja siunauksen kanssa niin siunaus tulee myös heille, jotka ottavat heidät vastaan, jos taas vastaanotto on nuivaa tai sitä ei edes ole niin siunaus palaa takaisin siunaajalleen. Tämä on Raamatun oma periaate. Onko siis varaa kieltäytyä siunauksesta, koska meillä on vain se ”oma näkymme“? Kuitenkin rukous ja uskovien yhteys on kaikkein tärkeimmät asiat mihin Jeesuksen opetukset ja uusi testamentti monissa kohdin kehottaa.
Jos odotamme Pyhän Hengen virtaavan seurakuntiimme ja elämäämme mutta teemme patoja virtaan ihan itse niin turha odottaa, että kuiva maa elpyisi itsestään. Jos me suljemme ulkopuolelle kaikki muut lampaat, koska ajattelemme etteivät he sovi ”meidän näkyymme” niin emme tiedä mistä jäämme paitsi.
Vähän sivusta tuli mieleen yksi tapaus. Minulla oli monia vuosia sitten sanoma eräälle naiselle seurakunnassa, hän kuitenkin kieltäytyi siitä, että olisin palvellut häntä rukouspalvelussa, koska hän halusi, että joku paimen tai pastori rukoilee hänen kanssaan. Kunnioitin tietenkin hänen toivettaan ja samalla tiesin, että hänen oma valintansa oli se ”oma näky”, joka sillä hetkellä eräänlainen este sille, että Pyhä Henki olisi voinut vapauttaa jotain hänen elämässään.
En sano tätä siksi että olisin jotain, sillä Jumala voi puhua kenen tahansa kautta asiansa, eikä siihen minua tarvita, mutta kerron sen siksi, että joskus omat valintamme perustuvat vain omaan ihmisjärkeilyyn ja ne estävät Jumalaa toimimasta, mikä johtaa hengelliseen kuivuuteen.
Jumala useinkin haluaa yllättää meidät ohi meidän oman järkeilymme, sillä hän käyttää heikkoja ja vajavaisia ihmisiä ja jopa juuri heitä, jotka eivät meidän mielestämme sovi ”meidän näkyymme” juuri siksi, ettei se suunnattoman suuri voima näyttäisi tulevan meistä itsestämme. Jumala ei kunniaansa jaa.
”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Korinttilaiskirje 4:7)
Meidän tulisi olla vieraanvaraisia muita kohtaan ja jos jo pelkästään siitä saa palkan, että antaa jollekin lasillisen vettä niin kuinka paljon siitä, että kutsuu rukoilemaan kanssaan.
”Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille.” (Markus 9:41)
”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.” (Matteus 25:40)
Uskovien yhteys ei myöskään vaadi sitä, että olisi joka asiassa samaa mieltä toisen kanssa. Uskovien yhteys on Pyhän Hengen yhteyttä, veljellistä ja sisarellista iloa yli kaikkien rajojen ja aitojen. Se on iloa siitä, että olemme saman Isän lapsia ja samalla matkalla kohti samaa päämäärää, huolimatta siitä että meillä voi olla erilaisia käsityksiä Raamatun opetuksiin liittyen, mutta kuitenkin niin, että uskon perusta on pelastuksessa Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta ja Raamatun arvot ovat Kristillisessä oppikäsityksessä.
Jos ihminen on aidossa uskossa Jeesukseen Kristukseen, silloin me koemme vilpitöntä iloa kohdatessamme hänet, se on aitoa iloa yhteisestä päämäärästä. Valitettavasti on myös niin että joillekin on vain tärkempää pitää tiukasti kiinni seurakunnan ovet ja ikkunat, ettei lauma karkaa tai mikään mustalammas pujahda sisään. Onko se pelkoa, että lampaat villoineen karkaavat muualle? Pelko on turha, jos lampaat kokevat olevansa omassa tarkassaan ja kaikki tapahtuu rakkaudellisessa yhteisymmärryksessä.
Kukaan erillinen seurakunta ei myöskään omista lampaitaan, sillä ne kuuluvat Jumalalle. Ja Jumala päättää minne lampaansa vie, jos on viedäkseen. Hyvä paimen ja seurakunnan pää on Jeesus ja lampaat kuulevat Hänen äänensä.
Seurakuntavirat ovat moninaiset ja jokaisella on jotain annettavana, vai onko? Annetaanko seurakunnassa Pyhän Hengen ohjata vai ohjataanko sitä ihmisen toimesta? Tämä on niin järisyttävän laaja aihepiiri että voisihan tästä vaikka kokonaisen kirjankin kirjoittaa. Ehkä palaan aiheeseen myöhemmässä vaiheessa?
Tässä maailmassa Jumalan näkökulmasta on olemassa vain lampaita tai vuohia. Jumalan lampaita tai maailman vuohia.
Ero lampaan ja vuohen välillä:
Lampaat seuraavat paimenensa ääntä ja luottavat siihen, että hän johdattaa heidät laitumelle, jossa on ruokaa, vettä ja turvaa. Jos he vaeltavat omille teilleen, kuten jotkut tekevät, Hyvä paimen lähtee ja pelastaa heidät ja tuo heidät takaisin lauman turvaan.
Paimenestaan ja laumastaan erossa olevat lampaat ovat hermostuneita ja haavoittuvia, koska heillä ei ole puolustajaa tai selviytymiskykyä ilman turvaa.
Vuohi ei kuitenkaan seuraa ketään. Vuohilauma menee minne haluaa, ja vuohipaimen menee perässä. Laiduntamisen sijasta vuohet vaeltelevat missä haluavat ja etsivät ravintoa, mikä heille miellyttää.
Vanhan testamentin opetukset puhuvat niin usein ylpeästä kansasta, joka tekee mitä itse haluaa ja kuuntelee ketä itse haluaa ja sulkee korvansa kuulemasta muuta kuin ”omaa näkyään”. Se tie vie sitten yhä ankeampaan suuntaan ja lopulta täydelliseen ahdistukseen ja sitä kautta nöyryyteen.
Se ei olisi ollut Jumalan tahto, että ihmiset ja kansa joutuu kokemaan kovia mutta valittavana on aina nöyryys ja kuuliaisuus, josta seuraa siunaus tai oman tahdon tie, josta seuraa monenlaiset vaikeudet.
Jeesus sanoi, että kaikki uudestisyntyneet muodostavat yhden lauman, vaikka juutalaiset ja pakanat ovatkin eri tarhoista lähtöisin:
”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva
yksi lauma ja yksi paimen.”
(Johannes 10:16)
