Apostolit uudessa testamentissa olivat oman seurakuntansa alaisuudessa mutta kiersivät muissa seurakunnissa tukemassa seurakuntia ja niiden paimenia raamatullisessa opetuksessa ja samaa tekevät monet muut eri seurakunnissa kiertävät saarnaajat. Se on apostolista työtä.
Mutta en ota kantaa siihen kuka on apostoli, miksi joku käyttää sitä ”titteliä” itsestään tai jotain muuta titteliä, sillä Jumala kutsuu tehtävään kenet kutsuu eikä edes kysy sitä ihmisiltä.
Mutta raamatussa on viisi ”päävirkaa“ annettu seurakuntien tueksi ja rakentumiseksi. Ne ovat henkilökohtaisia virkoja sekä ominaisuuksien mukaan että sen mukaan mikä on Pyhän Hengen voitelu.
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,” (Efesolaiskirje 4:11-12)
Nämä virat ovat edelleen voimassa. Raamatussa ei ole mitään kohtaa, että ne lakkaisivat olemasta.
HUOMIO! Raamatun virat kuvaavat ensisijaisesti henkilön oman voitelun mukaista kyvykkyyttä eli taitoja ja Pyhän Hengen lahjoja, eli ei niinkään minkään seurakunnan omia titteleitä. On jokaisen seurakunnan ja kirkon oma asia miten tehtävänsä jakaa ja työntekijänsä nimittää. Samalla tavalla Pyhän Hengen armolahjat ovat henkilökohtaisia lahjoja, joilla palvellaan seurakuntaa.
VIRAT
Apostolin tehtävä on tukea seurakuntien paimenia Raamatun sanan rohkaisulla, tuoda innoitusta seurakuntaan ja opettaa Raamatun sanaa niin, että seurakunnissa pysytään Raamatun Sanan totuudessa. Kyse ei ole oman päänsä tai mielikuvituksensa ilmoituksesta, silloin ei olla oikealla tiellä. Esim. kiertävät sananjulistajat.
Profeetta tai profeetallinen henkilö taas tukee oman seurakuntansa paimenta hänen työssään antaen Raamatun mukaista tukea profeetallisen ilmoituksen kautta, pysyen aina Raamatun ilmoituksen mukaisessa sanassa. Pyhän Hengen lahja, profeetallisuus toimii vahvasti hänessä.
Paimen taas on se, joka kaitsee paikallista seurakuntaa kaikissa asioissa mitä seurakunnan ja seurakuntalaisten kaitsemiseen kuuluu.
Evankelista on henkilö, joka rakastaa sielujen voittamista ensisijaisena kutsumuksenaan.
Opettaja on henkilö, joka tuntee Raamatun niin, että voi opettaa puhdasta ja hyvää sanaa seurakunnan keskellä ja toimii paimenen alaisuudessa.
Ja kaikissa viroissa täytyy pysyä Raamatun sanan linjassa.
Uskovalla on yleensä jokinlainen sekoitus näistä vahvuuksista, vaikka jokin niistä onkin se hallitsevin osa-alue sen kutsumuksen mukaan, minkä Pyhä Henki on hänelle antanut ja mihin hän on hengellisesti kasvanut Pyhän Hengen ja Jumalan ohjauksessa.
Virkoihin liittyy voitelu ja Pyhän Hengen armolahjat
Ensimmäinen Korinttolaiskirje mainitsee viroista, myös että ne liittyvät armolahjoihin ja Pyhän Hengen ilmenemiseen eli henkilökohtaiseen voiteluun.
Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia
apostoleiksi, toisia
profeetoiksi, kolmansia
opettajiksi, sitten hän antoi
voimallisia tekoja, sitten armolahjoja
parantaa tauteja,
avustaa,
hallita,
puhua eri kielillä.
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.
(1. Kor. 12:27-31)
Kaikki virat ovat edelleen voimassa, koska niiden asettaja ei ole ihminen vaan Jumala, Pyhän Hengen voitelun mukaan ja nämä ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia, joita Pyhä Henki ihmisissä vaikuttaa.
Moni tuntee kutsua Jumalalta johonkin tehtävään, mutta ei ole tietoinen niistä ominaisuuksista, joita hänellä on luonnostaan, eikä siitä miten Pyhä Henki hänen kauttaan yleensäkin toimii tai vaikuttaa. Niinpä moni jää sivuun seurakunnassa, ilman mahdollisuutta palvella seurakuntaa ja lähimmäisiään. Jumala haluaa aktivoida jokaisen uskovaisen juuri siihen paikalle mihin hän kuuluu.
Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä
Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. (Room. 12:4-8)
Monenlaisia tehtäviä
Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. (2. Tim. 2:20-21)
ARMOLAHJAT ovat yhteiseksi hyödyksi
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen
viisauden sanat, toinen
tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa
uskon samassa Hengessä, toinen taas
terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan
tehdä voimallisia tekoja; toinen
profetoimisen lahjan, toinen lahjan
arvostella henkiä; toinen
eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan
selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; (1. Kor. 12:4-12)
On myös tärkeää ymmärtää, että kun Jumala on luonut jokaisen meistä yksilöllisesti niin myös armolahjat ilmenevät täysin yksilöllisellä tavalla itse kunkin kohdalla, vaikka olisi kyse samasta armolahjasta mikä jollain toisellakin on.
Armolahjat ovat rakentumiseksi ja palvelua varten
Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville.
Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?
Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,
hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.
Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää;
kaikki tapahtukoon rakennukseksi.
Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.
Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.
Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset;
sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, (1. Kor. 14:22-33)
Jos koko seurakunta Paavalin mukaan saattaisi profetoida niin se tarkoittaa jokaista yksilöä seurakunnassa, armolahjat ja niissä palveleminen eivät siis ole vain joidenkin harvojen yksinoikeus vaan oikeastaan jokaisen uskovan velvollisuus…
Ei ole Raamatullista väittää, ettei enää tänä päivänä olisi näitä viittä virkaa olemassa, koska Raamatusta ei saa mitään ottaa pois eikä siihen mitään lisätä. Niinpä nämä virat ovat voimassa tänäkin päivänä ja on tietenkin seurakuntien oma, hallinnollinen asia, miten tätä asiaa opetetaan ja käytännössä toteutetaan. Mutta rohkenen väittää, että jos tämä kohta Raamatusta jää ikään kuin unohduksiin ja toteuttamatta seurakunnissa, niin se vaikuttaa omalta osaltaan seurakuntien kehitykseen ja kasvuun, yhtälailla kuin, jos Pyhän Hengen armolahjat jäävät joiltain uskovilta ja seurakunnissa kokonaan käyttämättä.
