Oletko huomannut, mitä enemmän haluat tehdä Jumalan tahdon mukaan, sitä kamalampaan pimeyden voimien painostukseen ja hyökkäykseen joudut, ja tuntuu, että asiat menevät vain entistä enemmän solmuun.
Se tuntuu siltä kuin ylläsi olisi satojen kilojen painolasti. Pimeys ympäröi ja ahdistaa eikä anna rauhaa. Silloin on tärkeintä ylistää Herraa hänen suuruudestaan yli kaikkien valtojen ja voimien.
”Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” (Psalmit 91:15)
Vihollinen tietää miten iskeä, jopa sairauden kautta.
”Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä. Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle. Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.” (Psalmit 41:2-4)
Pyytäessäsi siunausta… se ei tule ilman taistelua, sillä vihollinen asettuu sitä vastaan. Yksikään voitto rintamalla ei tule ilman taistelua. Olosuhteet näyttävät tappiolta, mutta eivät ole lopputulos.
Jumalan ratkaisut ongelmiimme eivät ole riippuvaisia meidän olosuhteistamme.
Jumala on Jumala, Luoja ja kaikkivaltias joka kykenee ratkaisemaan asiat paremmin kuin me olemme suunnitelleet. Jumala itse johdattaa meidät joskus keskelle jotain taistelua ja kamppailua, koska sillä on jokin suurempi merkitys, vaikka meistä olosuhteet vaikuttaisivat olevan pelkästään haitaksi.
Käskihän Jeesuskin opetuslapsiaan menemään veneellä järvelle vaikka hän tiesi että heidät yllättää myrsky. Mutta Jeesus yllätti heidät kävelemällä veneelle.
Jaakob oli päättänyt saada siunauksen taistelustaan, jossa hän kamppaili painien koko yön saadakseen siunauksen. Mielestäni tämä tarina on erikoinen mutta samalla kuvaa hyvin sitä, että siunaukset tulevat taisteluiden kautta ja joissa Jumala huolehtii lopputuloksesta. Herra on voittaja ja kun hän on puolellamme, voisiko parempaa turvaa ollakaan?
”(25) Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. (26) Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. (27) Ja mies sanoi: “Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua”. (28) Ja hän sanoi hänelle: “Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: “Jaakob”. (29) Silloin hän sanoi: “Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”. (30) Ja Jaakob kysyi ja sanoi: “Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: “Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä. (31) Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, “sillä”, sanoi hän, “minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”. (32) Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. (33) Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.” (1. Mooseksen kirja 32:24-32)
Jaakob ontui tuon kamppailun seurauksena ja samoin jokainen suuri taistelu jättää meihin kipunsa ja jälkensä yhtälailla kun tuo siunauksensakin.
Meillä on kiire ratkaista asiat, mutta Jumala odottaa oikeaa hetkeä, että Hän voi toimia. Usein Hän odottaa juuri sitä hetkeä, jolloin me irrotamme omat hanskat asioista ja nostamme kätemme ilmaan, kun emme voineetkaan itse ratkaista asioita.
