Vapaa tahto valita

Tosi lyhyesti miten kaikki alkoi.

Jumala loi ensin enkelikunnan ja antoi heille vapaan tahdon. Enkelikunnan korkein olento kääntyi kuitenkin Jumalaa vastaan ylpeyden kautta, niinpä hän lankesi pahuuden puolelle ja hänestä tuli paholainen ja hänet karkotettiin pois Jumalan valtakunnasta. Sitten Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja ystäväkseen. Ja asetti ihmisen jopa enkelikuntaa ylemmälle tasolle. Jumala antoi myös ihmiselle vapaan tahdon ja sitä ihmisen vapaata tahtoa paholainen käytti hyväkseen, ja sai ihmisen lankeamaan ansaansa. Niin ihminen lankesi tottelemattomuuteen koska hän teki oman päätöksensä syödä kielletystä hedelmäpuusta.

Siitä hetkestä lähtien paholainen sai ihmisen alistettua oman valtansa alaisuuteen, tekemällä niin kuin se halusi. Paholainen näet tiesi, että jos ihminen syö kielletystä puusta, ihminen joutuu alistumaan hänen hallintansa alle. Se tietäisi ihmiselle karkotusta Jumalan valtakunnasta paholaisen hallitsemaan maailmaan, jossa hän haluaa olla palvottu herrana ja jumalana pahuuden kautta. Vihollinen siis varasti ihmiseltä tämän aseman Jumalan valtakunnan perillisenä.

Mitä synti on?

	Synti tarkoittaa tottelemattomuutta, kaikkea pahaa tai väärää tekoa ja jopa ajatusta pahasta tai väärästä, myös tahallista virhettä ja erehdystä. Synnin juuret ovat aina tottelemattomuudessa.

Täydellinen maailma meni rikki

Koska Jumala oli asettanut aluperin ihmisen hallitsemaan luomakuntaa, niin nyt myös koko luomakunta joutui alistumaan kuolemankirouksen alle. Kaikki meni maailmassa rikki. Tämän tähden tämä näkyvä maailma, jossa me nyt elämme, rapistuu koko ajan ja kaiken mitä siihen kuuluu, on kuolemalla kuoltava eräänä päivänä. Näin on säädetty. Tässä näkyvässä maailmassa ei ole mitään pysyvää eikä kestävää, sillä se on kirouksen alaisuuteen asetettu ja ihminen itse on tähän syypää, koska oli tottelematon.

Koska paholainen sai ihmisen valtansa alle niin paholainen hallitsee säädettyyn päivään saakka tässä maailmassa monella eri tavalla. Se saa aikaan pahaa ja pahuutta kaikissa olomuodoissa mitä pahuuteen liittyy. Paholainen on katkera ja vihainen ihmiselle ja haluaa tuhota kaiken mitä Jumala rakastaa.

Mutta Jumalalla oli varalla korjaussarja kaikelle särkyneelle.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:16-18)

Sielu on kuolematon

Ihminen on henki sielu ja ruumis. Ruumis eli keho on katoavaa ja ruumiin on kuolemalla kuoltava. Paholainen käy nyt taistelua ihmisen sielusta, joka on kuolematon. Henki tarkoittaa sitä, että meillä on elämä kehossamme. Kun ihminen kuolee, elämä lähtee hänen kehostaan, hän on silloin hengetön, mutta sielu menee iankaikkisuuteen.

Iankaikkisuudessa on kaksi ulottuvuutta, joista Jeesuskin puhui vertauksessaan Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä. Jumala on luonut kadotuksen paikan eli helvetin paholaiselle ja sen langenneille enkeleilleen, jonne nämä joutuvat Jumalan tuomiopäivänä. Siksi paholainen käy taistelua ihmiskunnassa jokaisesta ihmissielusta, että voisi viedä heidät mukanaan kadotukseen. Ja niin käy, jos ei ole vikauhria sielun edestä. Viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä seisoo koko ihmiskunta ja jokainen sielu, joka on saanut joskus alkunsa. Silloin luetaan elämän kirjat ja kenen nimi niistä löytyy ja kenen ei, se ratkaisee missä iankaikkisuuden viettää.

Lopullinen uhri

Jumala oli aikojen alusta asti on säätänyt, että on olemassa uhri sen edestä, että ihmisen sielu voisi vapautua sen ylle langetetusta kirouksesta. Niinpä myös ihmiskunta on alusta lähtien tiennyt, että täytyy olla uhri, joka hyvittää ihmisen tekemät pahat teot. Siksi monet uskonnot yrittävät turhaan lepyttää eri tavoin epäjumaliaan, mutta vain Jeesus Kristus on ainoa tie totuus ja elämä.

Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.“ (Ap. t. 4:12)

Jumala on säätänyt, että kuoleman edestä täytyy olla uhri. Raamattu puhuu täydellisestä syntiuhrista, karitsasta, joka oli Kristus. Kristuksesta tuli se yksi kertakaikkinen uhri, joka sovitti koko maailman synnit niin, että ihminen voisi vapautua sielunsa kuolemasta.

ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle “suloiseksi tuoksuksi.” (Ef. 5:2)

Jeesuksen uhrin sovituksen vastaanottamalla saa nimensä elämän kirjaan eli ihmisen sielu pelastuu, ja hänet on siirretty uskoontulohetkestä lähtien Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Vaikka ihminen onkin vielä tässä maailmassa, hänen elämänsä ja sielunsa kuuluu sen jälkeen Jumalan valtakuntaan.

(Ps. 34:16-23)
16.Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. 17.Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa. 18.Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. 19.Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. 20.Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. 21.Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru. 22.Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. 23.Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

Jumala on hyvä

Tiedämme Raamatun perusteella, että Jumalalla on hyvä tahto ihmistä kohtaan.

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:13-14)

Tässä maailmassa on sairautta ja monenmoista kurjuutta, sattuu ja tapahtuu harmia ja murhetta. Paholainen on kaiken pahuuden lähde. Paholaisella on pahatahto koko luomakuntaa kohtaan. Mutta Jumalasta ei tule mitään pahaa eikä pahuus tule Jumalasta. Tämä koko maailma on pahan vallassa.

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. (1. Joh. 5:18-19)

Jeesuksen omia sanoja paholaisesta:

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh. 10:10)

Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. (Joh. 8:44)

Tekojen vaikutukset

Kukaan ei ole vapaa tässä maailmassa tapahtuvista ongelmista. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. Ps. 34:20.

Me elämme maailmassa, jossa ruumiimme vanhenee sen Jumalan sanan mukaan, että meidän tulee kuolemalla kuolla. Kaikenlainen sairaus ja kurjuus on osa sitä kirousta, jonka alle tämä maailma on joutunut, koska paha sitä hallitsee ja ihmisen keho on alttiina sille kärsimyksille mitä tämä langennut maailma kantaa harteillaan.

Meidän koko maallinen vaelluksemme ja elämämme on siis jatkuvasti alttiina monenlaisille tämän maailman lainalaisuuksille. Eivät kaikki ikävät asiat ole meidän omaa syytämme, vaikka jotkut voivat olla sitäkin. Tässä maailmassa monet tapahtumaketjut johtavat toiseen niin kuin heittäisit kiven veteen ja renkaat vedessä jatkavat matkaansa osuen lopulta jossain rantaan. Osa niistä vaimenee mutta osa jopa palaa takaisin kuin heikkona kaikuna. Tai jos huudat kallioisella rinteellä niin kaiku vastaa ja joskus jopa kiertää osuen rotkon reunamille.

Näin siis myös toisten tekemät teot heijastuvat elämäämme, kuten isien pahat teot heijastuvat kolmanteen tai neljänteen sukupolveen saakka, mikä tarkoittaa sitä, että esi-isiemme valinnat vaikuttavat elämämme kulkuun, kaikki hyvät teot ja pahat teot. Tahdoimmepa sitä tai emme.

joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.“ (2. Moos. 34:7)

Myös se miten me kohtelemme lähimmäisiämme, niilläkin on samanlainen kaiku, hyvät teot aiheuttavat hyviä vaikutuksia ja pahat teot aiheuttavat pahoja vaikutuksia ja monet syyttömät kärsivät niistä. Eikä suotta, Raamattu neuvoo siunaamaan ei kiroamaan ja tekemään hyviä töitä ja niin edelleen, ja välttämään kaikkea pahaa, sillä viimeisellä tuomiolla on niin sanotusti Jumalan palkan maksun aika.

Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.“ (Ilm. 11:18)

Kyse on sieluista

Emme voi siis välttyä siitä pahasta mitä tapahtuu maailmassa, jossa elämme, mutta uskossa ja pelastuksessa on kyse paljon enemmästä kuin tästä maailmasta. Kyse on iankaikkisuudesta. Kristus tuli pelastamaan sieluja. Raamatussa puhutaan toisesta kuolemasta, mikä tarkoittaa kadotukseen joutumista eli sielun joutumista kadotetuksi lopullisesti Jumalan yhteydestä.

Tämä elämä on annettu meille, että me löytäisimme takaisin Jumalan yhteyteen, siihen alkuperäiseen suunnitelmaan, mikä Jumalalla oli luodessaan ihmisen ystäväkseen, kaltaisekseen kuin jumalolennoksi, enkeleitä ylemmäksi. Mutta koska synti on tämän hyvän suunnitelman turmellut, tarvittiin synnitön Jumalan uhrikaritsa, täydellinen uhri sen edestä, ettei kukaan joutuisi kadotukseen.

Jumala haluaisi rakkaudessaan jokaisen ihmisen pääsevän takaisin Hänen yhteyteensä Hänen luokseen, koska Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Silti ikävä tosiasia on, että suurin osa ei halua kuulla hyvää sanomaa. Niin, ja ihmisellä on oma tahto. Rakkaus ei pakota ja Jumala on rakkaus, hän ei pakota. Pakottaminen ei ole rakkautta, siksi valinta on aina vapaa. Mutta valinnan seuraukset täytyy myös kantaa. Jokainen on vastuussa valinnoista. Hyvistä ja pahoista.

Kristus vapauttaa

Sielunvihollinen tässä maailmassa estää ihmisiä näkemästä, että Jeesus Kristus on tie pelastukseen, iankaikkiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Uskon kautta Jeesukseen, kaikilla olisi pääsy tämän elämän jälkeen Jumalan luokse mutta paholainen pyrkii sokeuttamaan ihmiset näkemästä totuutta. Se on tullut varastamaan, murhaamaan ja tekemään pahaa, saaden ihmiset tottelemaan hänen tahtoaan. Ja ihmiset luulevat silloin että he ovat vapaita vaikka asia on juuri toisinpäin. Jeesus tekee vapaaksi, kun taas paholainen sitoo ihmisen hänen ohjaksiinsa.

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; (Room. 8:19-22)

Kysymys on hengellisestä sodasta. Kun ihminen tulee uskoon, hän ymmärtää ettei hän halua enää totella tässä maailmassa hallitsevan pahan tahtoa, vaan hän haluaa elää Jumalan yhteydessä Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki ei kykene pahaan ja Pyhä Henki murehtii, jos uskova lankeaa.

Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. (Ef. 4:30)

Anna minulle puhdas sydän

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. (Ps. 51:12)

Kun ihminen on tullut uskoon, niin sielunvihollinen pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan uskovan elämään sokaisemalla uskovan näkemästä, että hänen tulisi kasvaa Kristuksessa ja janota ja pyrkiä syvempään yhteyteen Jumalan kanssa, koska tällöin hän tulisi täyteen Pyhää Henkeä ja Jumalan voimaa.

On todella tärkeää, että uskova etsii läheistä henkilökohtaista rukousyhteyttä Jumalan kanssa, koska Pyhä Henki puhuu ja opettaa Jumalasta, kirkastaa Kristusta ja muuttaa Kristuksen kaltaiseksi. Ihminen ei voi sitä tehdä itse, se on Pyhän Hengen työ ihmisessä. Ilman tätä syvempää hengellistä etsimistä ja janoamista voimallista kasvua ei tapahdu. Ja vihollinen on hyvin aktiivinen tekemään kaikkensa ettei uskova ymmärtäisi hänelle varattua valtavaa voimavaraa ja kapasiteettia mikä hänellä olisi syvemmässä Jumala yhteydessä.

Läheisessä yhteydessä Jumalan Pyhä Henki pääsee virittämään palavaksi uskovassa ne armolahjat, jotka hän on saanut Jumalalta. Jumalan läsnäolossa ja voitelussa Pyhä Henki virtaa yhä vahvemmin uskovan kautta niin, että jopa ihmeet ja merkit seuraavat häntä.

Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. (1. Tim. 4:14)

Mitä on menestys?

Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy. (3. Joh. 1:2)

Uskovan menestys mitataan ennenkaikkea hengen hedelmissä, ei maallisessa mammonassa. Mutta Raamattu puhuu myös siitä että uskova voi menestyä kaikessa… eli se ei poissulje muutakaan menestystä, sen mukaan mitä Jumala kenenkin kohdalla on suunnitellut.

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:4-7)

Onni ja lapsen kaltaisuus

Lapsen kaltainen usko on yksinkertaista luottamusta, ilman epäuskoa ja epäilyksiä. Se on onnellista luottamusta ja uskoa.

Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. (Ps. 73:28)

“Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. (Matt. 18:3-4)

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. (Ps. 1:1-3)

Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt. Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.“ (Joos. 1:8-9)

Kaksi asiaa mitkä estävät hengellisen kasvun ja Pyhän Hengen toiminnan:

• Epäusko estää Pyhää Henkeä toimimasta

Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: “Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.” Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa. (Matt. 13:57-58)

Niin Jeesus vastasi ja sanoi: “Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet tänne minun tyköni.” Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta, ja poika oli siitä hetkestä terve. Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen tykö eriksensä ja sanoivat: “Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Niin hän sanoi heille: “Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.” (Matt. 17:17-20)

Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä. (Hepr. 3:18-19)

• Synti estää jopa rukoukset

Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. (1. Piet. 3:7)

Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. (1. Tess. 4:7)

“Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. (3. Moos. 19:2)

SANA: Rakkaus laskee perustuksen

”Rakkaus laskee perustuksen.”

	Perustusten laskeminen on monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat rakennuksen koko, sijainti, maaperän kantavuus ja valittu perustustapa. Se sisältää kokonaisvaltaisen kustannusarvion laatimisen.

Rakennuksen rakentaminen aloitetaan perustuksen laskemisella

Hinta on jo maksettu:

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. (1. Kor. 3:11-17)

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, (Ef. 3:18-20)