Tänään aamusella, kun olin koiran kanssa lenkillä, tapani mukaan rukoilin ja juttelin Herralle niin mieleeni nousi kaksi sanaa: ”ein jahre”.

En ole lukenut koskaan saksaa, joten en ajattele asioita milloinkaan saksankielellä eli se tuli ihan ”puskista”

Jäin miettimään mitä yksi vuosi merkitsee Jumalan näkökulmasta.

Tuli mieleen se, että Raamatun Ester valmistautui yhden vuoden ajan Kuninkaan puolisoksi. Esteriä valmistettiin mirhaöljyllä 6 kk ja muilla kauneudenhoito- ja hajuaineilla toiset 6 kk, niin että tuoksuaromit imeytyivät kehoon.

Ester tuli kuningattareksi, Vastin sijaan, joka oli syrjäytetty kuningattaren arvosta kieltäydyttyään Kuninkaan kutsusta.

Löytyisikö sinulta ’yksi vuosi’ aikaa rakentaa rakkaussuhde kuntoon Jumalan kanssa?

Jumala kutsuu pyhittämään ’yhden vuoden’ hänelle, että etsittäisiin sitä mikä on Jumalan tahto itse kunkin kohdalla.

Tämän maailman aika on muutenkin käymässä vähiin. Ikäänkuin tämän maailman värit alkavat jo hiipua ja muuttua harmaiksi ja Taivaalliset sävyt ja värit alkavat ottaa muotoaan niiden elämässä, jotka tavoittelevat Jumalan läsnäoloa ja sitä mikä on kaikkein tärkeintä.

Se ei tarkoita sitä etteikö elämää saisi elää, sillä arki on arkea ja velvollisuuksista huolehtiminen on tärkeää.

Mutta, Herra odottaa saavansa olla tärkein ja rakkain henkilö jokaisen omansa elämässä. Herra haluaa toimivan rakkaussuhteen omiensa kanssa, siitä myös Laulujen laulu kertoo, rakkaussuhteesta Jumalan ja ihmisen välillä. Ja samasta rakkaussuhteesta voidaan nähdä vertauskuvaa myös Esterin kertomuksessa. ’Yksi vuosi’ tarkoittanee sitä, että suhteesta tulisi vakaa ja syvään juurtunut Kristuksen rakkauteen.

Onko se vain vuosi vai sittenkin ikuisuus. Rakkaushan on ikuinen.

”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:” (2. Korinttilaiskirje 2:14-15)

OSA 2. Jatkoa asiaan YKSI VUOSI

Kun sain rukouksessa sanat ”Ein jahre” eli yksi vuosi. Siinä ei ollut kyse tempauksesta, ettei kukaan käsitä väärin, vaan yhdestä vuodesta. Ja siispä mietin mitä yksi vuosi voisi merkitä Jumalan näkökulmasta niin mieleeni nousi Esterin morsiusvuosi, jolloin häntä valmistettiin kuninkaallisia häitä varten.

En kokenut tuota ’yhtä vuotta’ konkreettisesti vuodeksi vaan aikajaksoksi jolloin tulee juurtua Kristuksen rakkauteen, ja rakkaus on ikuinen. Kyse ei ole suoraan yhdestä vuodesta vaan siitä ajasta missä seurakunta elää.

Seurakuntamorsian on elänyt morsiusvuottansa jo siitä lähtien kun ylkä meni valmistamaan asuntoa Isänsä kotiin.

Mutta koska asia liukui kommentoinnissa tempauslinjalle niin kerrataan nyt juutalaisista häistä sen mitä faktaksi tiedämme. Juutalaiset häät ovat raamatussa vertaus Kristuksesta ja seurakuntamorsiamesta. Jeesuksen aikana häiden kihlausaika päättyi siihen kun ylkä tuli hakemaan kihlattunsa hänen kodistaan ja nosti morsiamen syliinsä, irti maasta, ja kantoi hänet isänsä kotiin ja siitä alkoi 7 päivän mittainen hääjuhla. Eikä kukaan, edes ylkä tiennyt päivää eikä hetkeä sen kihlausvuodenkaan lopulla, jolloin sulhanen sai luvan Isältään lähteä noutamaan morsian hänelle valmistettuun kotiin. Joten ei liene vaikea käsittää miksi olen pre-tribulationisti.

Mutta se mihin väliin ajallisesti tempauksen käsitämme, oman oppisuuntamme mukaan, EI SAA JAKAA kristittyjä erileiriin. Se ei ole pelastuskysymys. Olemme saman Isän lapsia.

Kaikki me odotamme näkevämme Kristuksen eräänä päivänä, tempauksessa tai ajallisen elämän päättyessä. Ja sitä päivää kaikki tietääkseni odotamme ilolla ja joku päivä se koittaa.

Aina tulee olla valmis sillä kukaan ei tiedä omien päiviensä mittaa. Oma maailmanloppu voi tulla arvaamatta ja yllättäen, kukaan ei osaa laskea päiviensä määrää, senkin tietää yksin Jumala.

Maailman aikojen päättymisen merkit ovat selvät ja ennen sitä koittaa vaikeita aikoja, tulee sotia ja nälänhätää ja kulkutauteja ja maanjäristyksiä monin paikoin jne. Ajat vain vaikeutuvat kohti viimeisiä päiviä.

Syvälle Kristukseen juurtunut uskovainen riippuu Jumalassa, Hänen armossaan kiinni, tulipa hänen eteensä minkälainen vaikeus, koetus tai asia tahansa. Uskovaisuus ei poista kärsimystä, se ei poista kipua, se ei poista elämäntuskaa mutta se tuo lohdutuksen ja toivon siitä että Jumalassa on paras apu ja turva jopa kuolemassa, sillä se on lopullinen voitto uskovalle, kuten Paavali sanoo. ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil. 1:21)

”“Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.”” (Psalmit 91:14-16)