24.3.26 Heräsin yöllä kello 02 uneen, jonka kirjoitin heti ylös.

Mitä tapahtuu, kun rukoilemme Jumalaa. 

Näin ne rukoiltavat asiat unessa ikäänkuin esineinä, jotka viedään rukouksessa Jumalan eteen, ikäänkuin uuniin mikä on Hänen läsnäolonsa. Ja kun rukous hetki on ohi, kun ne asiat otetaan sieltä uunista ulos, niin ne tulevat ulos kullattuina. Näin unessa uuniin laitettavan myös ruokaakin jotain pannukakkuja tai jotain leipiä, ja kun ne otettiin pois niin nekin olivat kullattuja. Kaikki ne asiat on peittyneet kultaan, ne ihan tavalliset asiat, jotka me viemme rukouksessa Jumalalle eli Jumalan läsnäoloon ja siunaukseen. Olipa kyse vaikka pannukakuista.

Se tapahtui vähän samaan tapaan niin kuin savenvalaja valmistaa saviastian ja tekee sille astialle maalipinnan ja laittaa sen uuniin. Uunin kuumuudessa maali muuttaa sävyä. Ja samaan tapaan, kun ne asiat otettiin uunista niiden pintamaali oli muuttunutkin kullaksi.

Sen saa aikaan meidän rukouksemme, jotka Jumala siunaa siinä rukoushetkessä.

LISÄYS:
Kun mietitään tarkemmin tätä unta, sen sanomaa, sillä on oma aikansa kuinka kauan mikäkin asia viipyy uunissa ja lämpötila on yksilöllinen jokaisessa asiassa. Ja rukoilija itse asiassa vain odottaa, että se mikä on uunissa tulee sieltä omalla ajallaan. Prosessin valmistuminen on siis Jumalan hoidossa, eikä sitä voi nopeuttaa. Ja kaikki me tiedämme, jos me olemme oikein kuumaksi lämmitetyn leivinuunin lähellä niin miten kuuma siinä tulee, joten myös se miten me koemme asiat, voi joskus nostaa hien otsalle. Mutta meidän on vain odotettava kärsivällisesti sitä, että Jumala päättää milloi ne otetaan pois uunista ja milloin rukousvastaukset ovat valmistuneet. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan.

Ihmeellinen uni. Todella rohkaiseva.

Ja unessa soi myös laulu.