Samoin siunaus koituu siunaukseksi.

Somessa ainakin on niin helppo huudella muiden asioista, joista välttämättä ei tiedä kuin sen mitä joku toinen on kertonut tai musta tuntuu, että tiedän miten asianlaita on.

Maailmassa se ainakin menee niin, mutta uskovalle on ohjeet Raamatussa, ettei pidä lausua mitään tuomioita kenenkään elämään, koska väärä tuomio on kirous, joka kääntyy lausujaa itseään vastaan.

Onko kukaan nähnyt tai kuullut kenenkään ulkopuolisen yksityistä keskustelua Jumalan kanssa, tai elämän syvimpiä taisteluita, jotka vain Jumala yksin tietää? Näkeekö kukaan toisen ihmisen sydämen asennetta muut kuin Jumala?

Sen tähden Jeesus sanoi, että älkää tuomitko vaan siunatkaa kaikkia. Sillä yhtälailla se siunaus, joka on osoitettu toiselle koituu omaksi siunaukseksi. Varsinkin jos se jota siunataan, hylkää sen siunauksen kulkemalla omantahdon tietä, niin se siunaus palaa takaisin siunaajalleen.

”Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.” (Psalmit 109:17)

”Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.” (Sananlaskut 26:2)

”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.” (Roomalaiskirje 12:14)

”Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.” (1. Pietarin kirje 3:9)