Pyhitys tapahtuu Pyhän Hengen vaikuttamana elämässämme, se on prosessi, jonka myötä Jumala karsii elämästämme pois niitä asioita, jotka eivät kuulu uskovan elämään.

Pyhitys vaatii halua ja tahtoa ojentautua sen mukaan mitä sanasta näemme olevan Jumalan mielen mukaista, mutta emme voi itse muuttaa itseämme vaan se tapahtuu prosessina. Olemme kaikki jotenkin keskeneräisiä tämän elämän loppuun saakka. Niin Paavalikin totesi itsestään, että täydelliseksi tulemme vasta kirkkaudessa.

”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.” (Filippiläiskirje 3:12)

”meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” (Heprealaiskirje 9:12-14)

Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,” (Heprealaiskirje 2:11)

”Sentähden: “Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne”; ja: “tehkää polut suoriksi jaloillenne”, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;” (Heprealaiskirje 12:12-14)