Iloa voi ilmaista monin tavoin. Suomalaisilla on hyvin hillitty käsitys ilon ilmaisemisesta, varsinkin hengellisissä asioissa. Mutta suomalaisen urheilukansan ilonmeteli on huumaavaa huutoa ja mekastusta. Miksi vain urheilussa voisi tuoda iloa esille? Mietitäänpä onko se soveliasta uskoville. Ensimmäisenä pohdin suomalaisen luonnetta. Eino Leino osasi sanoittaa suomalaisen hiljaisen ilon.

Laulu onnesta

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,ja olkoon onnellinen onnestaanja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.Kell’ onni on, se käyköön korpehenja eläköhön hiljaa, hiljaa vaanja hiljaa iloitkohon onnestaan. ~Eino Leino

Joku syyhän siihen on, että olemme oppineet kansana vaikenemaan ja nielemään kaikki tunteenpurkaukset jopa ilon keskellä. Tähän varmasti voisi löytyä joku selitys historiastamme? Olemmehan kansana olleet vuosisatoja jonkun toisen maan vallan alaisuudessa, joka on pyrkinyt alistamaan ja kitkemään meistä pois kaiken kapinamielen. Kansana olemme pyrkineet täyttämään meiltä vaaditut kriteerit. Jos olemme olleet hiljaa ja vaitonaisia ja tottelevaisia auktoriteeteille, olemme saaneet pitää oman osamme leipää. Olemme kansana käyneet vuosisatojen aikana lävitse monia valtaisia sotia, milloin kenenkäkin kruunun puolesta, joiden seurauksena olemme oppineet vaatimattomuuden ja hiljaisuuden pysyäksemme hengissä. Olisiko tämä ehkä syy myös Eino Leinonkin runoon, ettemme vaan herätä pahennusta, jos ryhdymme liikaa huutamaan riemusta?

Raamattu antaa luvan meille myös toisenlaiseen tapaan ilmaista iloa. Hakusanoilla iloitkaa, riemuitkaa, karkeloikaa, ylistäkää, onni, autuas jne. Raamatusta löytyy todella paljon kohtia, joissa ilon ilmaisu on kaikkea muuta kuin hiljaista hyminää. Ohessa vain muutamia kohtia riemuhuudosta.

Ei havaita vaivaa Jaakobissa eikä nähdä onnettomuutta Israelissa; Herra, hänen Jumalansa, on hänen kanssansa, riemuhuuto kuninkaalle kaikuu siellä. (4. Moos. 23:21)

Ja kun Herran liitonarkki tuli leiriin, nosti koko Israel suuren riemuhuudon, niin että maa jymisi. (1. Sam. 4:5)

_Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: “Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.”

Ja juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin. (2. Aik. 20:21-22)_

_Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. Sillä Herra on korkein, peljättävä, kaiken maan suuri kuningas. (Ps. 47:2-3)

Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa, veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys. (Ps. 66:1-2)_

_Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle. Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja. (Ps. 81:2-3) Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle. Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä. (Ps. 95:1-2)

4.Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa, iloitkaa ja riemuitkaa ja veisatkaa kiitosta. 5.Veisatkaa Herran kiitosta kanteleilla - kanteleilla ja ylistysvirren sävelillä, 6.vaskitorvilla ja pasunan äänellä. Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä. 7.Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. 8.Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot (Ps. 98:4-8)

Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. (Ps. 100:1-2)

Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: “Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin.” (Jes. 48:20)

Sillä näin sanoo Herra: Riemuitkaa iloiten Jaakobista, kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää; kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa: ‘Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä.’ (Jer. 31:7)

Niin koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa, torvien, kymbaalien, harppujen ja kannelten soidessa. Kun Herran liitonarkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta, ja nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan halveksi hän häntä sydämessään. (1. Aik. 15:28-29)

Iloitse, tytär Siion, puhkea huutoon, Israel; ihastu ja ratkea riemuun kaikesta sydämestäsi, tytär Jerusalem. (Sef. 3:14)

Ja pappi Saadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon. Ja he puhalsivat pasunaan, ja kaikki kansa huusi: “Eläköön kuningas Salomo!” Ja kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostansa. (1. Kun. 1:39-40)_

Onhan siinä ilojuhlaa kerrakseen

Raamattu antaa meille esimerkin eli enemmän kuin luvan huutaa ilosta, hyppiä ja riemuita eli Jumala on luonut meihin ilon ilmaisun tarpeen, jota suomalaiset pakkasen keskellä ovat jäädyttäneet. Jumala kutsuu meitä ilmaisemaan tunteemme ja myös iloitsemaan vapaasti. Onhan se jopa Raamatussa ilmoitettuna, että Herra on paras ilon aihe elämässämme. Tunteet on annettu sitä varten meille, että niitä käytettäessä me olemme vapaat. Jos yritämme tukahduttaa tunteitamme, me sulkeudumme ja tunteiden tukahduttaminen on suoraan sidoksissa ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Ilot ja surut täytyy käydä läpi. Surut on suremista varten, mutta niistä täytyy päästää ajoissa irti ja ilot on iloitsemista varten. Myös yksinäisyys näivettää tunteet, koska meidät on luotu yhteisöllisiksi.

Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. (Room. 12:15)

Onnellisuuskin tekee iloiseksi!

Vuorisaarnan perusteella onnellisuus ja ilo ei ole hetken tunnetila, vaan luja luottamus Jumalaan lupauksiin, joita kohti voi ojentautua. Olet onnellinen, koska Jumala lupaa täyttää kaikki tarpeesi ajallaan. Onnellisuus perustuu luottamukseen ja turvaan joka on Jumalassa.

Onnelliset eli autuaat

2.Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi: 3.”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. 4.Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. 5.Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. 6.Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. 7.Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. 8.Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. 9.Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. 10.Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. 11.Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. 12.Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. (Matt. 5:2-12) 20.Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: “Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. 21.Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa! 22.Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. 23.Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille. (Luuk. 6:20-23)

Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. (Ps 73:28)