Profetia, 8.8.2010: Sanoja tulevaisuuteen Sanoja tulevaisuuteen, joka on jo alkanut ja aika käy vähiin.
Herra puhui minulle 8.8.2010 jo toistamiseen. Koin, että Herra kehotti jo aiemmin tänä keväänä kirjoittamaan tämän ylös. En silloin keväällä totellut, vaikka kerroin ystävälleni sen mistä Herra tuolloin minulle oli puhunut. Sitten 8.8.2010 koin että Herra kehotti uudelleen: - Kirjoita ylös mitä nyt sanon sinulle.
Aikamme tulee nyt muuttumaan silmiemme edessä. Kysymys kuuluu: - Mikä on ihmisen elämän perusta? Minun onneni on olla Jumalaa lähellä. Tänään on pelastuksen päivä ja vielä on armon päivä. Huomisesta kukaan ei tiedä. Aika rientää.
Tulvat, metsäpalot, kuivuus, hirmumyrskyt, auringon polte, pakkaset ovat ennätysluokkaa. Ennätykset paukkuvat rikki toinen toisensa jälkeen. Omituiset, poikkeuksellisen voimakkaat sääilmiöt piinaavat maailmaa, myös Eurooppaa, Venäjää ja Skandinaviaa. Suomea ei todellakaan säästetä luonnonvoimien tuimuudelta ja omituisuudelta. Sääilmiöt ovat pientä siihen nähden, kun maa alkaa tosissaan voihkia ja valittaa. Maankuori repeilee mantereilla ja merissä, mikä aiheuttaa tuhoalueilla mittavaa hävitystä. Katastrofit kasvavat ennen näkemättömällä vauhdilla megaluokan tuhoiksi ja ihmiskunta kieltää Jumalan olemassaolon ja turmeltuu entisestään.
Lisääntyvä ihmisten turvattomuus ja ahdinko kaiken piinan keskellä tulee lisäämään myös moraalista rappiota ja harvat etsivät Jumalaa avukseen. Rikollisuus, ryöstely ja kaikenlainen jumalattomuus rehottaa koska itsekkyys saa eläimellisen luonteen nousemaan ihmisen mielestä esiin kaiken hädän kasvaessa ohi normaalikatastrofien tasosta. Ihminen alkaa taistella henkiinjäämisensä puolesta ja kun ei ole turvaa Jumalassa, pahuus pääsee irti.
Tämä kaikki tapahtuu nyt kuin nopeutetussa filmissä verrattuna tähän asti tapahtuneeseen verkkaiseen vuosisatojen kulkuun iloineen ja suruineen. Ajat muuttuvat ja olemme astuneet uuteen ajanjaksoon joka on kuin silmänräpäys ennen kuin Ilmestyskirjan voi huudot ja vihanmaljat ja sinetit avataan. Olemme vihanajan kynnyksellä eikä kukaan voi tietää mikä on se hetki kun seitsemän vihan vuotta ajallisesti alkaa, käynnistyy tai on eräänä päivänä alkanut. Jumala on myös siinä viisas että ei ilmoita ihmisille tarkkoja aikoja tietäen ihmisten alkavan laskea päiviä, viikkoja ja kuukausia. Joten on hyvä pitää uskostaan kiinni joka päivä ja elää päivä kerrallaan Herran armoon turvaten. Kun Herra tulee noutamaan seurakuntansa, toinen otetaan ja toinen jätetään, kaikki elämä vaikuttaa normaalilta ja arkiselta.
Kukaan ei osaa odottaa, että seurakunta lähtee. (Siis ihmiskunnasta vain harvat osaavat odottaa.)
Toinen on jauhamassa käsikivillä ja toinen nukkuu vuoteellaan kun nouto käy.
Eli ei mitään tavallisesta poikkeavaa nykyiseen elämän menoon verrattuna.
Kaikkien elämän tasapainoa järisyttävien ongelmien, katastrofien,
taloudellisten kaaosta alkaessa, ihminen pyrkii jatkuvasti normalisoimaan
elämänsä mahdollisimman nopeasti sekä olosuhteissa että henkisestikin
ja sehän on elämän tarkoituskin, koska elämän tulee jatkua.
Mutta kun Jeesus poimii seurakuntansa tai ns. tempaus tapahtuu,
elämä on vielä siis edes jotenkuten normaalia. Vasta sen jälkeen alkaa
absurdius ja mieletön epänormaalius kaikissa olosuhteissa maapallolla eli
Jumalan ilmoittaman vihanaika. Jumala haluaa ennen sitä herättää maailman
tekemään parannuksen, mutta Ilmestyskirja kertoo, että silloin on kaikkien
ihmisten huulilla on kirous ja parannusta ei tapahdu. Tempauksen hetkeä ei
kukaan päivälleen tai hetkelleen voi tietää.
Tähän kaiken kaaoksen keskelle halutaan yksi mies yli muiden palauttamaan rauha, talouden ja hyvinvoinnin tasapaino. Ihmisten mielestä on olemassa vain yksi hyvä tyyppi, mutta hänen todellinen pahuutensa ei ole tiedossa kansalle varsinkaan, jos seurakunnan esirukoukset ja Pyhän Hengen varoitukset eivät kuulu uskovien keskuudesta. Viimeistään vihanaikana uskovat ovat jo poissa. Viimeistään vihan aikana uskoon tulevista tulee maanalainen armeija, niistä jotka haluavat seurata Jumalan antamia ohjeita. Raamattu julistetaan vääräoppiseksi siten, että fundamentalistinen oppi on harhaa ja Jeesuksen seuraajat, jotka saarnasivat parannuksen tekoa ja syntien sovitusta, olivat kuin harhaoppisia. Ja laittomuus ja suvaitsevaisuus nostetaan ainoaksi oikeaksi uskoksi, uskonnoksi nousee newage-tyyppinen suvaitsevaisuuden ja kaiken miellyttävän ja miellyttämisen, maallisen onnen ja nautinnon salliva ja hyväksyvä, ”Tehköön jokainen mitä hyvää haluaakin tehdä”-oppi.
Homous on täysin hyväksyttävä ja kunnioitettava ja puolustettava arvo. Jopa perversiotkin sallitaan, varsinkin jos kyseessä on aikuiset, mitä vaan ja miten vaan. Mutta kaikki muukin on luvallista ja ihminen pitää tietyistä säännöistä kiinni esittäen toista kuin hän oikeasti on, voi tehdä mitä vaan, jos kukaan ei saa tietää. Laittomuus sallitaan periaatteella: saat olla kiero, omaedun tavoittelija ja moraalisesti vaikka varas, kunhan et jää kiinni. Valehtelu on normaalia ja kaikki moraali on pudonnut niin alas, että kukaan ei enää erota oikeaa väärästä. Itsekeskeisyys, itsekkyys, väkivalta ja kaikki raamatun lopunajan ihmisen moraalimääritteistä kertovat adjektiivit, joita Paavali luetteli ovat ihmisessä irrallaan. Ihminen on kuin oli Nooan päivinä ja pahaakin pahempi.
Kaaostila ihmisen mielissä, moraalissa ja arkielämässä sekä olosuhteissa
katastrofeineen tekee elämästä sietämätöntä. Ihminen toivoo jo kaiken
keskellä kuolemaa ja pelkää niin että osa kuoleekin hädässään. Katastrofit
tukkivat ja lamauttavat tietoliikenteen, auttamisväylät ja myös rahavarat.
Ihmisten hätä on suuri. On pakko selvitä yksin, omin avuin kaiken keskellä.
Ja mukavuuteen tottuneet ihmiset eivät tiedä mitä tehdä ja tekevät mitä
huvittaa muiden kustannuksella. Heikot eivät kestä, vaan jäävät vahvojen jalkoihin.
Taloudellinen kaaos pahenee kaikkialla, luonnon voimien aikaansaadessa lisää ja
lisää katastrofeja, jotka imevät rahavaroja EU:lta , sen jäsenmailta ja kaikkialta.
Juuri kun näyttää että finanssien käyrät alkavat vakaantua, ne alkavat uudelleen
kieppua ja tulee taloudellinen romahdus, syöksykierre. Siihen ei tule auttamaan
mitkään hätävarannot ja pankkikriisien varmuusrahastot.
Turhaan ns "viisaat" tekevät sopimuksiansa tilanteen vakauttamiseksi,
sillä mikään apu ei tule vakauttamaan syöksykierrettä. Sekin saa EU:ta
pohtimaan mikä mies olisi niin viisas ja taidollinen johtamaan ulos tästä
sopasta EU:n. Kaikki on valmiina kun antikristus astuu esiin kaikella valheen voimalla ja viekkaudella.
Tällä hetkellä vuonna 2010 talous vielä keikkuu ylös ja alas ja ylös mutta syöksykierteen kaikki elementit ovat ilmassa. EU:n taloudellinen tilanne on uhattuna edelleen vaikka "viisaat" Brysselissä paukuttivat vasta käsiään, että tästä "Kreikka-ahdingosta" selvittiin säikähdyksellä. Totuus on, että se on silmänlumetta. EU:n laitamilla piilee isompia uhkia kuin Kreikan mätä talouspolitiikka. Useat maat ovat salanneet todellisia tuloksiaan jo jonkin aikaa ja pienikin heilahdus maan rakenteissa saattaa käynnistää dominopelin kaltaisen reaktion EU:N köyhien maiden ja rikkaiden maiden joukossa. Elämme kuin nuoralla tanssien. Poliittinen älymystö pelaa omaa valtapeliään ja rakentaa useissa maissa uskottavuuttaan vain suuren illuusion varaan. Nähtäväksi jää mistä maasta dominopeli lähtee käyntiin. Ehkä Italiasta, Roomasta, joka on poliittisen kähminnän emämaa? Mutta jostain se lähtee, ja siihen vaikuttavat monet samanaikaiset tapahtumat.
Sotia ja sen kylvämää ahdistusta on tulossa lisää joka puolelle.
Ja turha edes varmaan tässä kertoa kun kaikki näkevät jo nyt uutisissa
sen omin silmin miten laittomasta tehdään laillista, kuinka laittomista
terroristijärjestöistä tehdään laillisia sotilasryhmittymiä humanitaariseen
ihmisoikeusaktivismiin vedoten.
Pian Israel on ahdistettu nurkkaan. Ahdistus
Israelissa on sietämätön kun tilanteet vain lipuvat siihen miten koko maailma
kääntyy sitä vastaan. Siihen tilanteeseen antikristus tulee muka tuomaan
rauhaa, mutta pettää kaikki jotka hänen sanaansa luottavat. Lopulta hänen
luomansa sotatilanne ryöstäytyy kohti täydellistä Israelin tuhoamisyritystä
kohti ja silloin Jeesus tulee ja tuhoaa viholliset.
Seurakunnan nykytila vastaa nukkuvien puoluetta politiikassa.
Ei oteta kantaa, ei viitsitä tehdä muutakuin peruskuviot oman
elämän ympärillä. Missä on armolahjat, joita Paavali toivoi
runsaasti kaikkien tavoittelevan itselleen? Missä ovat ne jotka
haluavat tehdä evankeliumintyötä? Missä ovat kaarneet, ne jotka
tahtovat ottaa vastuun niistä jotka palvelevat Herraa, ettei
heidän tarvitse nälkää perheessään nähdä? Missä on vastuuntuntoinen
joukko lähimmäisiään rakastavia ihmisiä? Itsekkyys on
suurempi "hyve ja ilo" kuin Herran äänen kuunteleminen ja Hänen tahtonsa etsiminen.
Itsekkyyttä on monenlaista ”laiskuus ja itsekkyys ovat leikkikavereita”.
Ei vaan viitsitä enää nähdä vaivaa Herran asioissa kun ”oman vatsan kasvattaminen” on helpompaa.
Parempi olisi mennä katsomaan marttyyriseurakuntien hätää edes päiväksi
ja ehkä sitten voisi tehdä parannusta omassa elämässään? Entä sairaat
ja uupuneet, kuka heitä muistaa? Joka tekee jotain yhdelle vähimmistä
tai jättää sen tekemättä, niin hän on joko siunattu tai kirottu.
Ei vaadi paljoa muistaa heikkoja ja unohdettuja, mutta kun on niin
paljon helpompaa etsiä viihdettä ja viihdykettä omalle lihalle.
Tällaisessa tilanteessa seurakunta ajetaan hajalle susien toimesta.
Lampaat eivät kuule enää paimenen ääntä, niin sudet tulevat ulvoen
kimppuun ja saavat aikaan hajaannusta, turhia väittelyjä, oppieroista
kiistelyjä, riitoja ja seurakuntien rikkoutumisia. Kun lampaat ovat
hajallaan, sudet repivät niitä rikki ja tuholla ei ole pysäyttäjää
elleivät uskovat tee parannusta ja ala kuunnella Paimenen, Jeesuksen
Kristuksen ääntä omassa sisimmässään, ja tee parannusta rakkaudettomuudesta,
itsekkyydestä, oman edun tavoittelusta ja hengellisestä velttoudesta.
Seurakunnan elpymiseen tarvitaan ensirakkaus Kristukseen Ensirakkaus Jeesukseen Kristukseen on avain hengellisen elämän elpymiseen seurakunnissa ja uskovissa yksilöissä. Parannus lähtee yksilötasolta ja leviää seurakuntaan ja seurakuntiin. Tarvitaan Pyhän Hengen voima, Pyhän Hengen kaste ja -voitelu.
Rukoileva seurakunta voi taistella tiiviinä ryhmänä susia vastaan eli eripuraa ja maailman henkeä vastaan. Rukoileva seurakunta kokee myös voittoja, koska se on Jumalan viitoittamalla tiellä. Rukousvastauksia tulee, ensirakkaus Jeesukseen sytyttää Pyhän Hengen tuoreen palon sen tuoreuden ja raikkauden mikä saa aikaan herätyksen ja rakkauden kaikkien uskovien kesken, jossa kilpaillaan toinen toisensa kunnioittamisessa. Itsekäs kilpailu ei tule Pyhän Hengen rakkaudesta.
Jeesus halusi nähdä uskovat rakastamassa toinen toistaan,
se ei ole mahdollista ilman nöyrtymistä Jeesuksen ristille
ja Hänen armonsa ja rakkautensa täyteyttä omassa elämässä. Sitä tavoitelkaamme.
Lue tämä blogista: totuusseerumia.fi/blog/100808/