Keittiön pöydän äärellä aloin nähdä asioita...

12.1.2015, Ilmestys

1.osa, Seurakunnan jakautuminen
2.osa,Petovaltioiden sotatila
3.osa, Ole laupias

Keittiön pöydän äärellä aloin nähdä asioita. Näin Suomessa jonkin kivikirkon rapistuvan ja kuin kivi kiveltä murenevan. Tuli siihen sana kuin kolmessa eri osassa.

1.osa: “Murennan tämän maan kirkon sen uskonnollisuuden vuoksi. Murennan tämän maan seurakunnan ja seurakunnat, koska niiden kivijalka ei ole Kristus. Murennan Suomen maan sen vuoksi, ettei se enää kunnioita minua edes huulillaan. Se on hylännyt minut, vaikka minä olen kaiken siunauksen ja menestyksen takana. Olen suojellut ja varjellut tätä maata ja sen kansaa monet kerrat ja antanut siunauksen ja menestyksen sille. Olen antanut vuotaa menestystä kansojen ylle ja minulla on valta ottaa siunaukseni myös pois. Tämä kansa on kääntänyt pois mielensä Jumalasta ja kaikesta mitä minun sanassani opetetaan. Kuritus alkaa Herran huoneesta ja etenee muun kansan ylle. Herran huone jakaantuu, halkeaa kahtia ja sen perustukset koetellaan. Se osa, mikä kestää koetuksen, hajoaa vielä osiin, mutta hyvällä tavalla. Se osa, jonka perustus on hiekalla, jää paikoilleen, mutta raunioituu paikallaan ja murenee kuin tuhkaksi. Se osa, mikä hajoaa hyvällä tavalla, jää seisomaan aloilleen myrskyyn, mutta ei kaadu. Sitä vahvistetaan, ruokitaan ja ravitaan ahdistuksenkin keskellä. Hajallaan oleva joukko on minun silmäteräni ja se joukko kerärään talteen ennen vihaa, joka alkaa kuin rajuilma.”

2.osa: “Kun kirkkorakennus raunioituu, samaan aikaan pimeässä näkyy pedon kiiluvat silmät. Se odottaa oikeaa hetkeä, jolloin se päästetään irti. Suuri karhu herättää pelkoa vielä kiinni ollessaankin, mutta voi niitä kansoja, kun se päästetään irti. Tähän asti se on temponut kahleitaan suuntaan jos toiseen. Sen kynnet ovat osuneet vain siihen saakka, mihin sen kahleet ovat yltäneet. Kuitenkin se päästetään pian irti. Peto kulkee Suomen maan ylitse ja samalla Suomi kohtaa karhun silmästä silmään.

Ylpeät joutuvat alentumaan, nöyrtymään. Niillä joilla on jotain ryöstettävää, se ryöstetään. Niillä joilla ei ole, ovat onnellisempia silloin kuin ne, joilla rikkautta on. Kulkureiden ja kerjäläisten paluu on edessä. Tämä maa pilkkaa köyhiä ja vie leivänkin lasten suusta. Asiat kääntyvät, koska on tullut aika, jolloin täytyy satoa kerätä. Jos tämä kansa on unohtanut minut rikkauksiensa keskellä, se joutuu muistelemaan sanaani köyhyydessä ja puutteessa.

Kun tämä tapahtuu, on itkua, pelkoa ja surua. Mutta minun omillani on Jumalan rakkaus ja laupeus, lepo ja lohdutus jokaiselle ohikulkijalle niin muukalaiselle kuin suomalaiselle. Älkää silloin katsoko ihmiseen vaan nähkää sielu Jumalan lapsena, jonka Isä haluaa pelastaa kotiin. Muistakaa laupias samarialainen, se on Jumalan tahto jokaista ihmistä kohtaan.”

3.osa: “Se mitä annat pois, ei tule puuttumaan sinulta. Kaikki mitä omistat on lainassa Jumalalta ja annettu sinun käyttöösi. Mitä sinulla on, ei ole sinun omaasi. Vieraanvaraisuus on Jumalan mielen mukaista. Jumala haluaa antaa parastaan jokaiselle. Löydä itsestäsi Jumalan luonne muukalaista ja suomalaista kohtaan. Kun ajan pimenevät, Jumala on sinun kanssani joka hetki. Älä pelkää mitään, vaan luota Jumalaan, että hänellä on kaikki hallinnassa olosuhteista huolimatta.”