Heräsin ja muistin 6.12.2014 näkemäni unen, jonka kirjoitin ylös seuraavasti:

“Matkustin taksilla Suomessa, vaikka maisemat olivatkin ulkomaisen outoja, kuin olisin ulkomailla ollut. Mutta tiesin että olen kuitenkin Suomessa. Katsoin taksin ikkunasta, näin auringonlaskun ja outoja uhkaavia pilviä taivalla, kuin ennen myrskyä. Sitten huomasin, että pilvissä oli kuin suomuja. Huomasin, ettei se ollutkaan pilvi, vaan jättiläismäinen monipäinen peto, jonka pyrstö huitaisi kerralla Suomen kristillisiin seurakuntiin. En kuitenkaan nähnyt pedosta kuin ne kaksi päätä, vaikka tiesin, että niitä päitä sillä oli monta.

Pedon pyrstö huitoi ja paiskoi seurakunnat hajalle niin, että tosiuskovaiset joutuivat lähtemään pakoon ja muualle seurakunnista. Tämä koski kaikkia eri kristittyjä kirkkokuntia.

Sitten sen pedon yksi päistä kurkotti minua kohti, kun istuin taksin takapenkillä. Ajattelin että se nielaisee minut, mutta ei se voinut. Heräsin taksin takapenkillä siihen, että olin juuri nähnyt näyn lohikäärmeestä.

Taksi pysähtyi jonkin kirkon eteen, johon olin kaiketi ollut matkalla. Menin sisälle ja katselin ihmisiä, jotka olivat niin maailman ihmisen oloisia ja kuuloisia puheineen ja juttuineen. Meno oli niin maailmallista, että alkoi itkettää, kun muistin äsken näkemäni näyn taksissa seurakunnan hajoamisesta.

Muutama ihminen satojen joukosta oli ainoastaan vähän kiinnostunut siitä, miksi itkin. Kerroin heille näystäni ja itkin taas. Vain muutamaa asia kiinnosti. Meno oli kuin markkinoilla.

Lähdin pois itkien, ettei varoitusta tulevasta oteta vakavasti.”

Kun siis oikeasti heräsin, muistin tämän riipaisevan unen ja tajusin, että tähän seurakuntamme ajautuvat. Tulee lait ja säädökset yms. valtion taholta ja ihmisten painostuksesta, jossa Suomen kirkkokunnat revitään kappaleiksi. Uskovat lähtevät ulos niistä ja menevät pieniin ryhmiin alkuseurakunnan mallin mukaan.